Mennyt vuosi oli täynnä työtä, väsymystä, pinnan kiristystä sekä myös onnellisia ja ihania asioita. Loppuvuodesta olinkin ihan poikki, itseään ei pitäisi venyttää äärimmilleen. Pikku hiljaa auringon mukana voimat tuntuvat palaavan. Joulu oli ja meni ilman joulumieltä, joulupukki oli kuullut hiljaiset pyyntöni ja toi sopivasti lahjoja. Ei liikaa, vain yksi lahjus on jäänyt lapsilta vähemmälle käytölle, kiitos siitä!

Uusi vuosi tuo tullessaan paljon muutoksia, toivottavasti osaan ottaa itseäni niskasta kiinni, enkä vedä itseäni taas piippuun. Työt tai työpaikka vaihtuu, ehkä opiskelemaan, en tiedä vielä. Kotiin ilmaantuu yksi huone lisää (ei uusia asukkaita). Nuorimmainenkin aloittaa eskan, lapset kasvaa ja syli tuntuu jäävän tyhjäksi. Toivoisin voimia, viisautta ja glooriaa (ei vainen). Rauhaa ja rakkautta, niitä ainakin ja aikaa lapsille ja yhdessä ololle. Ja sille että todella voi olla läsnä, eikä päässä pyöri kaksisataa muuta asiaa kun kuuntelee lapsen kertomusta tarhapäivästään.

Voisin yhtyä suurelta osin Annun kirjoitukseen :D

Tyttären ottama kuva. Muurahaiset yrittivät valloittaa meidän kodin, myrkytys(yritysten) vuoksi verhot hassusti.

RAUHALLISTA JA RENTOA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!