Keittiö joka omaa kaiken tarvittavan paitsi tilaa, sai nyt molempia. Senkin verran säilytystilaa ja paljon pienemmän pöydän. Arki pöytä, neljälle hengelle. Juuri sopiva ei juhlavaan käyttöön, hieman boheemi eripari tuoleineen ja lämpimän värinen. Toiminut ennen työpöytänä.

Iso pöytä siirtyi olohuoneen puolelle, joka alunperinkin oli jaettu kahteen huoneeseen. Meidän asuin aikana ollutkin aina iso avara tila. Mikä passaa edelleenkin.

Vähän piristystä arkeen.

Vaikka emäntä ei olekkaan mitenkään kamalan lyhyt, kaipaa silti välillä (jatkuvasti) jatkokappaletta itselleen. Nämä teikat ovat kulkeutuneet meille varmaan 10 vuotta sitten anoppilasta, miten vanhat sitten oikeasti ovatkaan ei hajua. Ennen tuunausta-kuvaa en ottanut, säästin teidät siltä. Mutta voitte varmaan kuvitella kuluneen valkean rungon kera jaskan ruskeiden muoviastimien... Vähän spreitä ja marimekkoo, siinäpä se!

Kyllä nyt kelpaa emännän kurkotella ylähyllyille. Ja mikä parasta, nää voi pitää esillä... hihi

Toinen postaus tänään. Kuka niitä nyt laskee ;)

Ennen ja nyt. Palaset on rautakaupasta, lattiamalleja. Eivät siis oikeaa laminaattia, mutta miksi ei voisi näin tehdä oikeastakin. Tai mistä vaan puusta :) Tämä piristää kummasti, kun saa vain toistaiseksi haaveilla oikeasta puulattiasta. Rautakaupoista heitetään paljon sellaista pois, mitä voisi ideoinnilla käyttää sisustamisessa. En suinkaan ole tonkinut rautakaupan roskiksia, mies sattuu olemaan töissä kyseisessä puljussa :D

Pakko laittaa tämä kuva, kerrankin myös tunnelma välittyy kuvasta :D

Ja nyt, oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua!

@-,-'---

Tai ainakin melkein. Olohuoneeseen pöydän. Mies auttoi vähän sahaamalla, ei kestänyt katsoa minun tuskaista ilmettäni. Muuten itse suunniteltu ja rakennettu. Jälkikin sen näköistä, vaan sehän tässä nyt olikin ideana :D

Pöytään on käytetty vain "roskapuuta", eli puuta joka kyllä on puhdasta ja uutta, mutta olisi heitetty pois. Mitään ei tarvinnut ostaa, kaikki oli kotona jo valmiiksi. Maalasin pöydän valkoisella kuultomaalilla. Kiva siitä tuli, vaikka itse sen sanonkin :) Hauskinta tekemisessä oli akkuporakoneen käyttö, VAIN yksi terä katkesi :D

Kaiken näköiset korit ja peltipurkit näyttävät olevan minulle se kompastuskivi kaupoissa. Pitäkään minut kaukana niistä! Ehkäpä koreissa viehättää nimenomaan luonnon omat kauniit värit, siis ei mitään värjättyjä koreja minulle kiitos! Korin luonnonmateriaalilla ei juurikaan ole väliä, paju, kaisla, paperinaru... Vaan ei muovi, iuh! Kuten kuvassa näkyy niin kirjastosta on lainassa Atlanta Bartlettin & Karena Callenin Kodikkaasti valkoista. Ihana kirja, ihanpakkosaada-listalle :) Tässä muutama makupala.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Tänään vietimme nuorimmaisen kanssa tyttöjen päivää. Lähdimme kaupungille "humputtelemaan" ja pizzalle. Harvinaista yhteistä aikaa, jolloin äidin huomio on vain yhdelle lapselle suunnattu. Selvästikkin nautittiin molemmat :D

Anttilan palalaarista mukaan lähti kangasta. Ilmeisesti kaipaan jo todella syksyä, koska kaikkialla mihin menimme, huomioni kiinnittyi oransseihin väreihin. Siis iiks! Viimeksi oranssi on ollut pop joskus melkein 10 vuotta sitten. Joka tapauksessa kaukosäätimet pysyvät kurissa ja nuhteessa nyt. Olettaen että ne paikalleen pistetään :D

Kankaasta tuli myös pari koristetyynyn päällistä. Pienillä asioilla saa suuria aikaan. Olohuoneen olemus muuttui heti. Vai liekkö vika katsojan silmissä... Nyt on huono valo kuvata, ei tule värit eikä tunnelma ollenkaan oikeuksiinsa.

Kauppahallista mukaan läksi keramisti Päivi Wilanderin töitä, muutama, alessa... :D Sekä BodyShopissa piti tietenkin käydä, meikkipussi ihan vaan kankaan takia. Hyi minua! Näitä hiipiviä värejä.

Nenäliinat ja tee ovat parhaat ystäväni mun. Kunnon kesäflunssa selätti minut kyllä 10-0. Olo on kuin jyrän alle jäänyt. Mutta se siitä.

Käsitöitä täällä on tehty niin tiuhaan, että sormet ovat kipeänä. Mutta ennen kaikkea aikaa on mennyt tämän pinon kanssa.

Kaipaisin kotiini lämmintä, yksinkertaista ja hieman askeettista tunnelmaa. Tässä kuvassa on sitä jotain.

Jane Cumberbatchin kirjasta Pure Style. Läksi mukaan kirjaston myytävistä kirjoista, ikionnellinen on hän :D

Vitriini sai uudet "salusiinit", hihi :D Voipi vaihdella mielialojen, sisustusvärien tai vaikka vuoden aikojen mukaan... *poistuu vihellellen paikalta tuumien mennessään, että joutaa jo työelämään*

Meillä on ihan kamalat keittiön kaapit, oikeasti. Eräänä yönä, yövuorossa, erästä lehteä lukiessani sain sieltä idean. Joskus jostain luin, että korosta sitä mitä et voi piilottaa. No...

Vähän eloa ja väriä. Kaapit ovat siis avonaisia (ainakin nyt). Taustalle laitoin tapettia, en sentään liisterillä ;) Ja kyllä, minulla on selkeästi vihreä kausi... ja se vaan jatkuu ja jatkuu...

Uuden koneen myötä tuli myös pöydän vaihto, entinen  kun oli tarkoitettu nimenomaan pöytätietokoneelle, näytön paikkoineen kaikkineen. Se sai uuden kodin :) Etsin ja etsin, hain joka paikasta, juoksin itse ja juoksutin ukkoa pitkinä pitäjää uutta pöytää etsimässä. Mikään ei ollut hyvä, joko liian isoja tai pieniä, väriltään kauheita tai sitten tuli hintakysymys eteen. Halusin täydellisen, sellaisen että se on ja pysyy pitkän aikaa.

Löysinhän sen lopulta, ikeasta. Ikea on vain todella kaukana meistä, mutta kuvan perusteella päätin että se on tämä tai sitten ei mikään. Ja hyvä että päätin, nimittäin en voisi olla enemmän tyytyväinen :D Väri mietitytti pitkään ja sitten se pitikin päättää ihan äkkiseltään. Jännitin hirveästi, mutta sekin loksahti kohdilleen. Pöytä tuli sitten isäni kyydissä, ohikulkumatkalla.

Nyt on tosi hyvä mieli, eikä malttaisi mennä millään nukkumaan... ;)

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

@-'-,--

"Istuminen omalla vastuulla", "Security system!", "Come and sitt, make my day...", "Tunkeutujat ammutaan sumeilematta....".

:D :D :D :D :D :D :D :D :D :D

"Älä koskaan sano, ei koskaan"

Ulkona myrskyää, ikkunat kolisee ja nurkissa vinkuu. Tälläisella ilmalla on ihana nauttia kodin lämmöstä ja tunnelmasta, teestä ja hyvästä kirjasta. Eipä kutimetkaan pahaa tee...

Kiitos Sikuriina kommentistasi. Minulla on vielä pitkä matka ekologiseen elämäntapaan, mutta tavoitteena se ei ole yhtään hullumpi!

Minulla on ollut "tuuning day" tänään, tai no, aloitin jo eilen.

Valkoinen lampetti ei tullut oikeuksiinsa valkoisella seinällä. Tein sille hieman korostusta.

Lukemisen alla on ollut Robertsin Irlantiin pohjautuva-trilogia, josta sain idean etsiä kelttiläisiä kuvioita. Kuinka ollakkaan eksyin häätiaroita esittävälle sivustolle, josta yllä oleva kuvio. Ei ihan kelttiläinen, mutta kiva kumminkin :D Joku joskus kysyi, mistä ammennan ideoita, niin vastauksena, että esim. tälläisistä :)

Maalina käytin isännän ikivanhaa koottavien maalia, tuputtamalla ja kuvioon tein maalarinteippisabluunan.

Aamulla tuli Tila-ohjelman uusinta. Siinä esiteltiin muotoilija Susanna Salosen ideologiaa, töitä ja elämäntapaakin. Eli ekologista sellaista. Hänellä on ihailtava periaate, että kaikki mitä tarvitset on jäänyt jo joltakin ylimääräiseksi.

... opettaa äiti. Kun kissat on nukkumassa, hiiret hyppii pöydillä, ei kun miten se menkikään? Lasten kalusteiden tuunausta.

... joka kaipaa vielä jotakin.

Täällä on yksi ainoa liike, koko kaupungissa, johon minun ei pitäisi astua. Eikä suinkaan kyseessä ole lankakauppa tai mitään siihen viittaavaakaan, ei edes kirja... Vaan Laura&Nelson, myy mm. huonekaluja, senkkejä, lipastoja, pieniä pöytiä ja kaappeja. Jotka ovat uustuotantoa, mutta näyttävät vanhoille. Tällä hetkellä siellä oli paljon ruusukuvioituja huonekaluja, mistä suurin osa ei minun silmää miellytä. Mutta se siinä oven suussa... se jota ei sitten saa mielestään, vaikka sille ei olisi edes varsinaisesti ollut tarvetta. Huoh :) (onnellinen huokaus)

Minä rakastan tuollaista simppeliä talonpoikaisantiikin näköistä tavaraa. Ja kun jotakin on päähänsä saanut...

(Huono kuva, otettu näin pimeellä, köhköh)

Lukemisen alla oli Nora Robertsin Savuhuntu. Hyvä, suosittelen, niin kuin muutakin Robertsin tuotantoa. Tällä kertaa vaan (ensimmäinen kerta), kun minä arvasin syyllisen aika alussa... Sen kummemmin spoilaamatta.

Mökin varastossa lojuu (edelleen osittain) vanha ehkä 80-luvun alun kirjahylly, rämä ja todella kulunut. Kellään ei ollut sille käyttöä, joten otin siitä osan ja tuunasin :D

Se oli...

Ja siitä tuli...

Nyt voinkin sitten kerätä lempparikirjani, tähän mennessä tilanpuutteen vuoksi en ole pahemmin kerännyt noita kirjoja vaan lainaillut kirjastosta. Voi olla että nyt Robertsit ja Deverauxet lähtee herkästi shoppailureissulla mukaan ;) Tosin nytkin on osa kirjoistani maailmalla, jonkun toisen luettavana... Ainahan minä voin laajentaa kirjavarastoani mökille päin ;)

Eikö tämä helle voisi jo hellittää. Tiedän, tiedän... ei pitäs valittaa kun kerrankin on lämmintä. MUTTA entä jos ei ihan oikeesti pidä kuumasta, olis mieluummin vaikka 20 astetta pakkasta, mrrrrr...

Noh, pakollisen valitusjaaritusten jälkeen. Tänään olen siivonnut oikeen urakalla ja sain miehenkin töihin ennen kun karkasi kotoa ;) Kyllä minullakin pora pysyy käsissä, mutta en sentään petoniseinään saa edes jälkeä.

Kauan se mietitytti mihin ihmeeseen ja millä tavoin pienet ikkunapokat asettuvat. Nyt on ja pysyy :D Lasipallo pokien vieressä Lasipruukin tekemä ja äitini minulle ostama joskus erämessuilta. Vanhat kuvat ovat sekä minun isäni puoleista sukua, että mieheni äidin puoleista.

ja nyt tää ei enää tee tänään yhtään mitään!

Tämän aamun saldona salusiini (?) pyyhetelineeseen. Sydänkoristusten kera :) Teen joskus toisen kunhan saan tai itse virkkaan väli- ja reunapitsiä.

Pikku Prinsessojen huoneen oveen kehittelin sydän teemaa myös ;)

Hieman rakeisia kuvia :( Vieläkin sormet syyhyää ompelukoneen puoleen, mutta nyt on jo pakko rueta siivoushommiin. Hauskaa viikonloppua kaikille!!

Tänään pidin ystäväni kanssa "lapsettoman" shoppailukierroksen kaupungilla. Kivaa oli, kun ei tarvinnut lapsia vahata. Siellä oli kauhea hullunmylly, kun on nuo alet menossa. Noh, löysinpä tytöille prinsessasandaalit (tämä nykyään kamalan tärkeää, tää prinsessahommeli) ja itselleni poposet. Ja vähän muutakin. Löysin myös kivan kankaan ikkunanpoka projektia ajatellen eli nyt on yksi projekti saatu valmiiksi. Vielä monta jäljellä ;)

p.s Fifi edistyy mukavasti, vielä kiri päälle, viikko aikaa :D

Jokin aika sitten sain säkin vanhoja lakanoita, verhoja yms. vietäväksi mökkikäyttöön. Hyviä, ehjiä, kuitenkin kuluneita ja "muodista pois menneitä". Enpä niitä sen kummemmin kotona katsellut, mutta mökillä purkaessani lakanoita kaappiin, vastaan tuli minun mielestä niin ihana yksittäinen pussilakana ja tyynyliina, joihin on kirjottu, sekä pussilakanassa on sellainen kiinni ommeltava kuvio. Miksi niitä sitten sanotaankaan? Pussilakana tuntuu olevan ajan kuluttama ihanan pehmeäksi. Tyynyliina on hieman kellastunut, toivon saavani sitä puhtaammaksi jollain konstilla... Nämä siis kotiutuivat meidän mukana mökiltä takaisin kaupunkiin. Meillä on aina peitto ja tyyny sohvalla. Miksikö? Noh, jotakuta aina paleltaa. Eikä ole ihme vaikka silloin tällöin joku meidän yöllä perhepediksi muuttuvasta parisängystä siirtyy sohvalle nukkumaan ;)

Kirjoja olen lukenut ahkerasti. Nora Robertsin Morriganin risti oli (yllätys yllätys) tosi hyvä. Tällä kirjailijalla on sellainen kirjoitustyyli ja mahtava mielikuvitus, että hän saa kyllä lukijansa mukaan ihan väkisin -kertoo kirjaa lukenut vielä neljän aikaan aamuyöstä-. Kirjoittipa hän mistä hyvänsä. Nytkin oltiin ihan "muissa maailmoissa" kera vampyyreiden, velhojen ja noitien. 10 pistettä ja papukaijamerkki, en tosin ole vielä lukenut huonoa Nora Robertsin kirjoittamaa kirjaa ;)

Anneli Kivelän Kotiin Katajamäelle onkin hänen esikoisromaaninsa, yritin etsiä tietoa tästä uudesta kirjailijasta, mutten löytänyt. Siis todella hyvä kirja, juuri sellainen mitä minä tykkään lukea. Sen verran tietoa löysin, että häneltä on ilmestynyt tai ilmestymässä uusi kirja nimeltään Onnenkauppaa Katajamäellä. Pakko päästä lukemaan :D Ihanaa maalaisromantiikkaa <3

Pienemmistä ikkunanpokista tulee yksikertaisuudessaan tälläisiä.

Eli pistän vanhoja valokuvia kehyksissä oleviin uriin. Ainoa ongelma tällä hetkellä on se, että mihin sijoitan nämä. Olohuoneeseen suunnittelin jo ison pokan laittoa, kunhan saan sen tehtyä. Keittiössä on jo muistitauluksi tehty poka, ja seinät muutenkin varattu. Meidän makkariin en edes ajattele piilottavani tälläisiä aarteita, eikä ne käy lastenkaan huoneeseen. Tässäpä mulla pulma. Tuleeko liian paljon "ikkunanpokatauluja" olkkariin jos pistän kaikki? Täällä olisi kyllä tilaa...

Ps. Perjantaina vapaalle ja siirtotyömaalle (eli mökille)....

"Kun kerran polkupyörän halusit, polje sitten!"

Tänään oli shoppingday! Eli pörräsin kaupungilla, eikä YHTÄÄN lankakerää lähtenyt matkaan! Mutta, kun ihana isäni oli minulle laittanut synttärirahaa, niin halusin ostaa jotain sellaista mikä miellyttää silmää. Minä kun olen heikkona noihin vaalean sävyisiin tavaroihin, niin tälläinen lähti mukaan...

Ja kotona odottikin uusin Koti ja Keittiö lehti, mikäs sen mukavampaa nauttia teen kanssa ;)

Tähän tarjoiluhyllyyn olisi tarkoitus tehdä sellaiset pienet liinat, sen verran on isot nuo raot, ettei keksit siinä pysy ;) (Tästä siis otsikkokin...)

Vaaleista tavaroista puheen ollen -kaikkea muuta voin vastustaa paitsi kiusausta-, tälläinenkin lävikkö löytyi vähän aikaa sitten. Mies tietää jo minun äänensävystä kun sanon hänen nimensä, että nyt se on taas vailla jotain :D Yleensä vastaus on "Mitä nyt taas?" Vaikka eipähän tuo pahemmin (vielä) ole rajoitellut minun shoppailuja.

Ei varmaan koskaan tule olemaan käytössä varsinaisessa tarkoituksessaan.

P.s Otsikko napattu Ruokaa Amore -kirjasta, sieltä löytyi mm. tälläisiä lausahduksia/sanontoja. (itse en ole koskaan italiaa lukenut)

Si nonnema teneva 'o cazzo, 'a chiammavamo nonno eli Jos isoäidilläni olisi kikkeli, olisimme sanoneet häntä isoisäksi

Tämä oli ihana: Anni, amori e bicchieri di vino nun se contano mai - Vuosia, rakastajia ja viinilasillisia ei sovi laskea

Kirja on muuten aikastalailla hyvä, ken romantiikasta tykkää!

Nyt on uusi naulakko paikoillaan. Ja kivalta näyttää. Tähän tosiaan voisi duunata tai pyytää mummia tekemään sellaisen verhon, miksi sitä nyt sitten sanotaankaan...

Jotenkin kuvista tuli vähän epätarkkoja, minä en vielä osaa tuon kameran hienouksia :(

Osallistumpa minäkin tällä kertaa valokuvatorstain haasteeseen, jonka aiheena on kodikas, kotoinen.

Minä sitten rakastan kevät aurinkoa, ei sille mitään voi :) Niin ja sehän tuo kivasti likaiset ikkunat näkyviin ja kaiken sen pölyn....

Ukin tekemä kukkapöytä, kukka kasvanut mummon antamasta alusta ja toiselta mummulta "perimä" ruukku.